Mannaa

Rakas Lähimmäiseni, aamu on pimeä. Katu kiiltää sateen jäljiltä ja imee lopunkin valon. Rukoillaan toistemme puolesta, ettei kukaan pysähtyisi tähän marraskuun pimeyteen, vaan tulee Valon ääreen: Jeesus Kristus, Vapahtajamme, valaisee Sinun aamusi! Kerro Hänelle masennuksesi, surusi ja syntisi, Hän "aterioi" kanssasi ja Sinä tulet ravituksi. Hän on valo, joka valaisee mustimmankin päivän. Jeesus antaa syntisi anteeksi, saat rauhan sydämeesi. Jeesus vie Sinut Isän syliin lepäämään!

Ap. t. 15:9

Hän puhdisti heidän sydämensä uskolla. Tähän asti on pidetty suurimpana
pyhyytenä luostariin menemistä, paastoamista, rukoilemista, jouhipaitaan
ja harmaisiin vaatteisiin pukeutumista sekä ankaraa elämäntapaa. Me emme
muusta tietäneet kuin että olimme pyhät kiireestä kantapäähän. Kuitenkin
pidimme silmällä vain tekoa ja ruumista emmekä sydäntä, joka oli täynnä
vihaa ja pelkoa ja pahan omantunnon vallassa. Maailman ylistämä pyhyys
on Jumalan edessä pelkkää saastaa.

Jumalalle kelpaava pyhyys taas ei ole harmaa viitta, valkea tai musta
huppu, vaan puhdas omatunto. Tiedän näet, että Kristus on autuuteni.
Omat tekoni eivät tässä merkitse mitään, Kristus yksin. Silloin kaikki
on minulle epäpyhää ja minä yksin olen pyhä. Varmaa on, etten enää sano,
että harmaa viitta on pyhä, punainen sen sijaan epäpyhä, sillä tiedän,
ettei pyhyys ole harmaassa viitassa vaan Kristuksessa, jossa yksin on
pelastus. Eihän harmaa viitta kenenkään sydäntä puhdista. Jumalan se on
puhdistettava uskon ja Pyhän Hengen kautta.

Kun sydän on puhdas, kirkko on minusta pellon tai torin veroinen ja
pelto taas kirkon veroinen. Ei ole enää mitään paikkaa tai tekoa, jota
sanoisin pyhäksi tai epäpyhäksi. Pyhyys on tullut sydämeen.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 6.11.2013, rakkaudella Mummi.