Mannaa.

Rakas Lähimmäiseni, minut herätettiin taas rukoilemaan kello yksi. Oli hyvä viipyä Isän edessä ja ottaa vastaan rukoilevan siunaus. Katson mustaan yöhön. Ei yhtään pupua ole näkynyt tänä syksynä. Ovatkohan ne kaikki jääneet auton alle. Tuleekohan tänä talvena ollenkaan vauvapupua pesäkuusen alle? Näissä mietteissä lähetän Sinulle tämän päivän mannan Lutherilta. Otetaan opiksi!

1. Kor. 3:18

Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa,
tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Joka tahtoo tulla
viisaaksi, sanokoon siis: Minä uskon, älköönkä sanoko: Minä arvelen ja
päättelen, onko tämä totta. Jos tahdot arvella ja päätellä, mihin
silloin uskoa tarvitsisit? Se joka uskoo, ei arvostele, vaan antautuu
arvosteltavaksi, antautuu toisen arvostelun kohteeksi sanoen: Olen tässä
kohden tyhmä, en ymmärrä, en ole mitään nähnyt, kuullut enkä kokenut,
mutta kun Jumala sanoo, tahdon uskoa sen todeksi, tahdon seurata sanaa
ja panna mitättömiksi omat ajatukseni ja oman ymmärrykseni.

Näin hän antaa sanan arvostella itseään, luottaa siihen eikä turvaudu
omaan ymmärrykseensä ja viisauteensa. Ei ole uskoa sillä, joka ei näin
tee, ei ole Jumalaa eikä sitä, mikä Jumalan on, vaan hän elää sokean
tavoin, joka ryhtyy arvostelemaan värejä ja auringon valoa, joita ei ole
koskaan nähnyt eikä kokenut. Jos näet itse pyrin arvostelemaan ja
päättelemään, minun ei tarvitse uskoa. Mutta tahdon uskoa häntä, jonka
arvostelu yksin on pätevä, pysyä siinä ja kuolla sen turvissa, sillä
luotan häneen. Pidän häntä itseäni viisaampana ja älykkäämpänä, uskon
että hänen sanansa on totta, vaikka koko maailma sen hylkäisi.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuyönä, 7.11.2013, rakkaudella Mummi.