Eilen kävelin talvikengillä savivellissä kolme tuntia suviseuroissa. Kansaa oli niin paljon, etten ole ikinä moista nähnyt. Lapsia oli paljon, mutta itkua ei kuulunut. Järjestys oli hyvä. Saarna kuului kovaäänisistä. Saimme kaikki syntimme anteeksi, jos jätimme ne Jeesukselle!
Maistellaan mannaa tänä sunnuntaina ja mennään seurakuntaan ehtoolliselle kohtaamaan Vapahtajamme Jeesus Kristus!
Matt. 16:24
Silloin Jeesus sanoi opetuslapsillensa. Kaikkialta evankeliumeista
tapaamme nämä sanat. Herra Kristus ei siis koskaan sano opetuslapsiaan
opettajiksi, vaan kaikkialla opetuslapsiksi. Tämän nimen he ovat saaneet
sanasta oppia, siis siitä, että he oppivat Kristukselta, eivätkä
suinkaan siitä, että he täysin oppineina olivat oppineet häntä kylliksi
tuntemaan.
Tämä heidän puutteellinen tietonsa oli kuitenkin sellaista Kristuksen
todellista tuntemista, jossa apostolitkin alati jäivät opetuslapsiksi,
oppilaiksi. Oppi tosin on kokonainen ja täydellinen, mutta ne, jotka
sitä opettelevat, eivät ole kyllin oppineita eivätkä täydellisiä. Meillä
on ainoastaan Hengen esikoislahja, me kurottaudumme yhä eteenpäin ja
pyrimme pääsemään yhä edemmäs.
Ne siis ovat kristityitä, jotka voimakkaasti ja ankarasti tuntevat
kuoleman ja synnin voimaa. Mutta mitä he silloin tekevät? Nähdessään ja
tuntiessaan kuoleman edessään he kuitenkin parhaansa mukaan, kuinka
heikot lienevätkin, pysyvät Kristuksessa. Keneltäkään muulta he eivät
liioin etsi eivätkä odota apua, autuutta ja rauhaa. Tämä tarkoin
huomattakoon, ettemme tekisi kristityistä pölkkyjä, jotka eivät
ensinkään tunne syntiä. Onhan kristityllä vielä liha ja veri, ja sen
tähden hänen täytyy vielä ehdottomasti tuntea syntiä ja uskon
heikkoutta.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna, 28.6.2015, rakkaudella Mummi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti