Rakas Lähimmäiseni, innostuin lukemaan Efesolaiskirjettä. Kaikki kuusi lukua ovat oikeita aarteita luettaviksemme. Seurakuntaa neuvotaan kaikissa asioissa ja miten rikasta kieltä Paavali käyttääkään!
"Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus on hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruuus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa aalle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiilsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikessa täyttää."
Oho, olipa pitkä lause! Mutta voimallista, ja hienoja kielikuvia täynnä on Paavalin julistus. Suosittelen sen kertaamista aika ajoin, "että tietäisimme mikä on se toivo", johon Kristus Jeesus on meidät kutsunut! Kiitos Jeesus!
Tänä aamuna, 27.6.2015, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti