Jeesus kutsui minut takaisin.

Rakas ystäväni, Milla! Pyysit minua kertomaan elämäni tärkeimmästä päivästä, päivästä, jolloin kohtasin Jeesuksen. Mielelläni siitä kerron, vaikka olen sen kertonut jo monta kertaa blogissani ja kirjoissani. Sinä et ole sattunut niitä näkemään, niin kerron  tuosta helmikuun päivästä 1974.

Tulin linja-autolla Kuopiosta, jossa olin ollut kurssikokouksessa. 15 vuotta sairaanhoitajiksi valmistumisemme jälkeen. Vaikka olimme olleet hyvin läheiset toisillemme kurssilla, maailma oli vieroittanut meidät pois toisistamme. Olimme kukin tahoillamme kulkeneet eri suuntiin. Minä podin paniikkihäiriötä, johon olin suistunut pitkinä kotiäitivuosinani. Minulla ei ollut aikuiskontakseja, sitä pidin syynä pelkoihin, jotka minua vainosivat. Kokoontumisessamme en kohdannut kurssitovereitani. Matka oli fiasko. Itkin linja-autossa kilpaa märkien räntäpisaroiden kanssa ja surin harmaaseen arkeeni paluuta.

Nyt vien Sinut Jobin kirjaan: Job 33: 22-24: "Näin lähenee hänen sielunsa hautaa ja hänen henkensä kuolonvaltoja. Jos silloin on hänen puolellansa enkeli, välittäjä, yksi tuhansista, todistamassa ihmisen puolesta hänen vilpittömyyttään, niin Jumala armahtaa häntä ja sanoo: Vapauta hänet, ettei hän mene hautaan; minä olen saanut lunastusmaksun"

Jumalalla oli minua varten "enkeli" siinä samassa linja-autossa, välittäjä, yksi tuhansista. Hän oli Lahja, vapaakirkon evankelista. Lahja tuli viereeni ja kysyi: "Tunnetko sinä Jeesuksen?" "Minäkö, Jeesuksen? änkytin kyyneleideni läpi? Sen minä ainakin tiedän, että uskovat haukkuvat toisiaan ja vaativat aina lisää rahaa!" Lahja ei sanoistani hämmentynyt: "Uskossa on vain yksi tarpeellinen ja Hän on Jeesus!" ja nosti yhden sormensa pystyyn. Se piirtyi silmiini ikiajoiksi. Sitten Lahja alkoi kertoa uskostaan sellaisella rakkaudella, että en ollut moista ennen kuullut. Minua alkoi polttaa. Tunsin kaunani ja syytokset, jotka minulla oli läheisiäni kohtaan. Minulle tuli paha olo, Halusin puhdistautua. "Rukoile puolestani, jos se Jeesus tekee minut yhtä onnelliseksi kuin sinut!"

Ja Lahja rukoili, minä itkin ja kaunani ja syyllisyyteni suli Jeesuksen haavoihin, jotka Hän ristillä oli minun edestäni saanut. "Jeesuksen pyhä veri on sinun tähtesi ristillä vuotanut, että voit olla Isän Jumalan lapsi" todisti Lahja ilosanomaa korvilleni. Ihme tapahtui! Tuli vapaus ja ilo sydämeen! Isän kasteessa antama Jumalan lapseus astui tuhlaajatytön elämään. Se on ihmeellinen Jumalan lahja! Löysin vihkiraamattumme Sana eli ja todisti Jumalan rakkaudesta. Jeesus lohdutti: "Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi joka päivä maailman loppuun asti!" Ja minä uskoin sen!

"Silloin hänen ruumiinsa taas uhkuu nuoruuden voimaa, hän palajaa takaisin nuoruutensa päiviin". Hän rukoilee Jumalaa, ja Jumala mielistyy häneen ja antaa hänen riemuiten katsella hänen kasvojaan; niin hän palauttaa ihmiselle hänen vanhurskautensa. Hänpä nyt laulaa muille ihmisille ja sanoo: "Minä olin tehnyt syntiä ja vääristänyt oikean, mutta sitä ei kostettu minulle; hän pelasti minun sieluni joutumasta hautaan, minun henkeni saa iloiten katsella valkeutta. Katso, kaiken tämän tekee Jumala kahdesti ja kolmestikin ihmiselle, palauttaakseen hänen sielunsa haudasta ja antaaksensa elämän valkeuden hänelle loistaa." Job 33: 25-30.

Tänä iltapäivänä, 9.11.2013 rakkaudella Mummi.