Rakas Lähimmäiseni, Jumala on varjellut meidät yön yli. Saamme aloittaa uuden viikon Hänen huolenpidossaan, mutta Jumala vaatii meiltäkin sitoutumista Häneen: "Antakaa ruumiinne eläväksi uhriksi!", Hän sanoo. Martti Lutherilla on hyvä opetus tähän päivään. Nautitaan mannaa maanantaina:Nautitaan myös kesän antia. Tuoreet marjat on nyt hyvä säilöä talven pimeitä päiviä varten! Vestis bär myi parastaan!
Room. 12:1
Minä kehotan teitä antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
otolliseksi uhriksi. Sanoilla elävä ja pyhä Paavali hävittää vanhan
liiton uhrit. Näistä uhreistahan ainoakaan ei jäänyt eloon, ne
teurastettiin ja syötiin. Uuden liiton uhri sen sijaan vasta ihmeellinen
on: Se surmataan, mutta pysyy kuitenkin elossa. Se jopa elää sitä
paremmin ja voimakkaampana, kuta enemmän sitä surmataan ja uhrataan.
Meidän on siis ymmärrettävä hengellisesti tämä elävä-sana. Se tarkoittaa
elämää Jumalan edessä eikä maailman. Se, joka kurittaa ruumistaan ja
kuolettaa himojaan, ei elä maailmalle.
Maailma elää himoissaan luonnollisen turmeluksen mukaisesti eikä se
muuta voikaan. Kristitty kuuluu tosin turmeltuneen luontonsa puolesta
maailmaan, mutta ei elä sen mukaisesti. Kristityn elämä on iankaikkista
elämää Jumalan edessä. Se on oikeaa, elävää uhraamista. Ruumiin himojen
kuolettaminen joko vapaaehtoisesti itseään kurittaen tai ulkonaisen
vainon vuoksi on juuri tätä harjoittautumista iankaikkista elämää
varten. Vanhan liiton uhri ei liioin ollut pyhäkään muutoin kuin
häviämiseensä asti. Tämä uhri sen sijaan on iäisesti pyhä Jumalan
edessä.
Se mikä koituu Jumalan kunniaksi ja palvelemiseksi, on pyhää. Yksin sitä
Jumala käyttää. Tämä pieni pyhä-sana onkin ymmärrettävä niin, että
annamme yksin Jumalan vaikuttaa meissä ja sitä, että olemme pyhästi
hänen käytössään.
Epäpyhä on sen sijaan sen uhri, joka tekee tekonsa omaksi kunniakseen
tai himojensa tyydyttämiseksi.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna, 4.7. 2016, rakkaudella Mummi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti