perjantai 15. heinäkuuta 2016

Muistoja rakkaita.

Rakas Lähimmäiseni, ilotsen vielä herätessäni uuteen päivään eilisestä retkestä rakkaiden kanssa Kaskisiin ja Kristiinankaupunkiin. Kaksi erilaista kaunista kaupunkia. Kaskinen, kesälomaansa viettävä rauhan tyyssija, jossa näimme kolme ihmistä. Nuorimies leikkasi nurmikkoa, nainen pesi liikkeen ikkunoita ja kiireetön, ystävällinen kaupunkilainen opsti meitä hyvään ruokapaikkaan. -Ja Kristiinankaupunki, täynnä elämää! Siellä valmauduttiin viikonvaihteen kesämarkkinoihin. Koju toisensa perästä nousi kadun varteen ja touhukkaat markkinamyyjät kantoivat tavaralaatikoitaan telttoihin. 
Todellisen Jumalan johdatuksen koin Kristiinankaupungissa. Autosta noustuamme ystävä poikansa kanssa tuli luoksemme ja toivotti meidät tervetulleiksi, ja toisesta suunnasta tuli ystäväpariskunta samaan aikaan. Ilonen tapaaminen ja yhteinen herkullinen ateria ystävien kesäkodissa. Kahvit nautimme viehättävässä.museokahvilassa pyöreän pöydän äärellä. Historia oli läsnä. Kiireetön yhteys syvällisten kysymysten äärellä oli mannaa mummin sydämelle! Lämmin kiitos, jokaiselle mukanaolleelle!

Hilja Aaltonen on ollut paljon esillä näinä päivinä. Eilen löysin kirjahyllystä hänen Kootut teoksrensa. Teuvo oli ostanut sen hääpäivämme kunniaksi -03.

Kirjaan tähän Hilja Aaltosen lapsuusmuistoja: "Sydämeni virsi. Olen kai syntynyt tähän maailmaan Jumalan koukku sielussani, koskapa en muista aikaa, jolloin Jumala olisi kolkutuksensa alkanut. Lapsuusleikkeihin taivas painoi jo leimansa. Saarnasin räsynukeilleni ja talutin niitä Taivaan Isän luokse.
Liekö tämä ollut jo kaukainen kajo tulevasta kutsumuksestani.
Koulutieni varrella oli  suuri hiekkakuoppa. Se oli pienen ja heiveröisen tytön kirkkona. Suuren männyn juurakko oli saarnatuolini. Tuo hiekkakuoppa oli kirkkoni ja myös usein teatterini, jossa näyttelin. En kaivannut yleisöä. Männyt ja kuuset kuuntelivat minua, ja lepät urpuineen koruineen edustivat hienompaa yleisöä.
Näytännön päätyttyä mielikuvitukseni kädet kantoivat kukkansa minulle. Heleät maitohorsmat verhosivat loistollaan hiekkaisen näyttämöni reunan ja minä iloitsin kukkakorien kauneudesta." 

Tänä aamuna, 15.7.2016, rakkaudella Mummi.

Ei kommentteja: