Mannaa.

Rakas Lähimmäiseni, yhdytään Daavidin rukoukseen: "Jumala, luo minuun puhdas sydän". Tänään olo on sekava ja sydän on tahrainen. Tässä Luther on jo saanut rauhan ympärillään riehuneesta kuohunnasta ja jaksaa lohduttaa meitä:

Ps. 51:12

Jumala, luo minuun puhdas sydän. Daavid ei tässä puhu kertakaikkisesta
luomisesta, vaan jatkuvasta ja kerran täyttyvästä. On kuin hän sanoisi:
Jumala, sinä olet alkanut minussa sen työn, että uskon armoosi ja panen
siihen toivoni. Vahvista ja saata päätökseen tämä alkamasi työ
laupeutesi tähden.

Ei pidä luulla, että profeetta tässä puhuisi ulkonaisesta lihan
puhtaudesta. Hän puhuu sydämen hengellisestä puhtaudesta. Tuomitseehan
jo ihmisjärkikin inhoten saastaisuutena kateuden, vihan, murhan,
suuttumuksen ja muut senkaltaiset, joista sydän voi tahraantua.
Profeetta rukoilee tässä kuitenkin puhdistusta sydämen hengellisestä
saastasta, josta järki ei mitään tiedä, puhdistusta kaikista Jumalaan
kohdistuvista vääristä ja petollisista ajatuksista, että hän oppisi
uskomaan ja tunnustamaan Jumalan armolliseksi ja laupiaaksi.

Kun sydän luo itselleen kuvan vihastuneesta Jumalasta, syntyy heti
epäjumalanpalvelus. Me ajattelemme näet, että Jumala on toisenlainen
kuin hän olemukseltaan on. Silloin pyrimme sovittamaan tämän Jumalan
tavalla, jonka hänen sanansa kieltää, tai joudumme epätoivoon.
Välttyäkseen kaikesta tällaisesta harhasta Daavid rukoilee puhdasta
sydäntä, joka tuntee oikein Jumalan ja rakastaa häntä vapahtajana ja
kaikista synneistä, kuolemasta ja onnettomuudesta päästäjänä.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 15.10.2013, rakkaudella Mummi.