Rakas Lähimmäiseni, koettelee, vaan ei hylkää ,Herra! Kahtena yönä vähän ajan sisällä olen saanut sydämentykytyksen. Oliko eteisväriä vai muu? Pari tuntia rukoiltuani Herra on kääntänyt sydämen normaaliksi. Mikä ilo ja kiitollisuus! Sinulla on kuulevat korvat, rakas Taivaallinen Isä! Ole ylistetty! Nyt olen nukkunut pitkään. Nyt on hyvä nauttia mannaa ja miettiä Kristuksen voimaa:
1. Kor. 15:20
Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon
nukkuneista. Jos on totta, että Kristus on ylösnoussut, siinä on meidän
ylösnousemuksemme parhain osa. Meidän ruumiimme ylösnousemusta haudasta
ei ole pidettävä minkään arvoisena sen rinnalla. Mitä me ja koko maailma
olisimme päämme Kristuksen rinnalla! Eipä niinkään paljon kuin pisara
meressä tai tomuhiukkanen suuren vuoren rinnalla.
Kristus on meidän päämme, jossa meillä on elämä kaikkineen ja joka on
niin suuri, että hän täyttää taivaan ja maan. Kun hän on noussut
kuolleista kaiken valtiaana, meilläkin hänen jäseninään on yhteys ja
osallisuus hänen ylösnousemukseensa, joka tapahtui meidän tähtemme.
Koska näet päämme ja sydämemme jo ovat siellä ylhäällä,
ylösnousemuksemme on enemmän kuin puoleksi tapahtunut. Vain se vähin osa
on jäljellä, että ruumiimme peitetään multaan tullakseen uudistetuksi.
Tämän lisäksi on oleellista, että me olemme kasteen kautta uskossa
hengellisesti ylösnousseet. Kun siis sielu jo uskossa elää uutta
taivaallista elämää kuolematta ja hautaan joutumatta, saamme odottaa,
että tämä vanha maja, ruumiimme niin ikään uudistetaan eikä enää huku.(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna ,25.10.2014, rakkaudella Mummi
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti