Sinulle Lähimmäiseni, haluan kertoa,kuinka Jumala meidät yhdisti. Olimme miestemme mukana kesäpäivillä Itä-Suomessa. Illallisella ystävä kertoi, että hänen korvansa huutaa koko ajan. Vaivaa on tutkittu, mutta mitään ei voida tehdä. Yhteisellä iltakävelyllä ehdotin, että rukoillaan, että Jumala ottaisi tuon huudon pois. "En minä sellaiseen usko, mutta rukoillaan", suostui ystäväni. Muutamalla sanlla pyysin apua Jumalalta.
Yöllä heräsin, kovaääniseen kutsuun: "Airi!" Sanoin: "Puhu , Herra, palvelijasi kuulee!" Silloin alkoi ihana uusi musiikki kuulua korvissani. Ilosta itkien sitä kuuntelin ja teisin, että korvat ovat parantuneet!
Aamulla matkamme jatkui. Viimeisenä tuli autoon ystäväni miehensä kanssa. Juoksin heitä vastaan ja kysyin: "Mitä kuuluu?" "Ei kuulu mitään". hän vastasi. Kun halasimme toisiamme matkan päättyessä kiitollisina Jumalan kosketuksesta, ystävä kysyi: "Voiko Jumala minuakin käyttää?
Yhdessä saamme tänään ylistää Jeesusta, Vaphtajaamme, ja kiittää Häntä hänen suurista teoistaan elämässämme!
Tänä aamuna, 31.5. 2016, rakkaudella Mummi.
3 kommenttia:
Puhutteleva teksti. Ja kuvakin niin sopivasti tekstiin valittu.
Kiitos, rakas Metsäntyttö! Herra siunatkoon Sinua! Mummi.
Kiitos rohkaisevasta tekstistä. Tosiaan Jumala voi meitä kaikkia käyttää.
Lähetä kommentti