Rakas Lähimmäiseni, kirkas, oranssi aurinko pursuu jokaisen koivunoksan välistä silmiini, kun herään kello kaksi. Se enteilee hellepäivää! Herra, varjele meidät vanhat ja väsyneet liialta kuumuudelta! Lämpö ulkona on jo 17 astetta. Suomenlippu liehuu vielä naapurin pihassa. Varjele maamme päättäjät, että he oikein asioista päättäisivät kaikkien suomalaisten parhaaksi. Aamen.Uusi työviikko alkaa juhlan jälkeen. Nautitaan mannaa maanantaina ja pyydetään Jumalan siunausta ja läsnäoloa kaikkiin päiviimme:
Ps. 31:13
Minä olen unhottunut ihmisten mielestä niinkuin kuollut. Tällaistakin
Herra toisinaan sallii pyhiensä tuntea ottaessaan uskon ja luottamuksen
heidän sydämistään. Tämä on kuitenkin pelkkää hyvyyttä huomataksemme,
kuinka isällisesti hän kohtelee meitä, että uskomme harjaantuisi ja
kasvaisi. Hän tekee näin varsinkin varjellakseen omansa kahdenlaiselta
onnettomuudelta, jotka muutoin olisivat seurauksena.
Ensiksi he ollessaan hengessä voimakkaita ja rohkeita saattaisivat
lopulta luulla, että he ovat sellaisia omasta voimastaan. Siksi hän
antaa joskus heidän uskonsa vaipua, että he näkisivät tilansa ja
tunnustaisivat: Vaikka tahtoisin uskoa, en kuitenkaan voi. Näin suuri
Jumala nöyryyttää pyhiään ja pitää heidät itsensä tuntemisessa.
Luontomme on näet aina taipuvainen kiintymään Jumalan lahjoihin ja
riippumaan niissä. Siksi hän holhoaa meitä nähdäksemme, että hänen
täytyy antaa uskoa sydämiimme ja että me emme itse voi ottaa sitä.
Toiseksi hän tekee tällaista jotta kiinnittäisimme huomiomme Raamatun
esikuviin. Ellei meillä olisi esikuvia sellaisista pyhistä, jotka ovat
kärsineet samanlaista, me emme voisi kestää. Omatuntomme sanoisi: Olen
yksin tätä kärsimässä ja se on siis merkkinä siitä, ettei Jumala huoli
minusta. Mutta kun huomaamme muille pyhille käyneen samoin, opimme siitä
odottamaan Herran avun aikaa.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna, 27.6.2016, rakkaudella Mummi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti