Rakas Lähimmäiseni, viikon päästä on juhannus, keskikesän juhla, josta päivät alkavat pimetä, ja lähestymme marja- ja satoaikaa, jolla taas on omat odotuksensa, ilonsa ja surunsa! Saamme elää kauniissa maassa, jossa vuodenajat rikastuttavat elämäämme! Kiitos, Isä, synnyinmaastamme!Tässä kauniissa maassa asuu paljon yksinäisiä ihmisiä. Jumala kehottaa meitä näkemään lähimmäisemme ja välittämään hänestä. Tästä nousee päivän sana. Nautitaan Lutherin mannaa ja mietitään, mitä me voisimme tehdä!
Ef. 5:
Vaeltakaa rakkaudessa! Rakkaudessa lähimmäistä kohtaan ei ole vähäisintä
se, että voin hylätä itserakkaat, hyvät luulot itsestäni. Voin palvella
lähimmäistäni ajallisella hyvällä, työllä ja vaivalla. Voin auttaa häntä
neuvoin ja esirukouksin. Voin käydä häntä katsomassa ja lohduttaa häntä,
kun hän on sairas ja murheellinen. Voin ruokkia häntä, kun hän on
nälkäinen, vapauttaa hänet vankeudesta tai muuta senkaltaista. Suurinta
on kuitenkin lähimmäiseni heikkouden sietäminen.
Tässä me kuitenkin jäämme aina puutteellisiksi, emmekä voi toteuttaa
sitä niin täydellisesti kuin Kristus. Hän on puhdas, kirkas ja tahraton
aurinko, kun taas meidän valomme on tuskin kuin palava oljenkorsi
auringon rinnalla. Hän on kuin täydellisen rakkauden tulta täynnä oleva
tulinen uuni. Kuitenkin hän tyytyy, jos sytytämme edes vähäisenkin valon
ja käyttäydymme edes vähän sinne päin kuin tahtoisimme antaa rakkauden
liekehtien loistaa.
Tässä meidän jokaisen on kuitenkin pakko nähdä omat puutteemme. Varo
kuitenkin tuomitsemasta sanoen: Ei tuossa ole Kristusta. Katso, kuinka
viisaasti Kristus menetteli palvellessaan ja kärsiessään opetuslastensa
mielettömyyttä heidän kompastellessaan ja langetessaan. Ei siis ole
niinkään vähäinen rakkauden osoitus, että voit sietää joko uskossa tai
rakkaudessa heikkoa lähimmäistäsi.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna, 15.6.2016, rakkaudella Mummi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti