Jeesus, rakas, Sinä olet kanssamme joka hetki, ja saamme olla Isän lapsia ja perillisiä Sinun ristintyösi tähden. Me kiitämme Sinua, ja rukoilemme, anna siunauksesi ja leposi meidän sydämiimme. Isä, anna meidän syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä. Pyhä henki, hoida ja johdata! Aamen.
Nautitaan Lutherin mannaa tänä aamuna: Gal. 4:7
Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi,
olet myös perillinen Jumalan kautta. Lapsi ja orja eivät voi viihtyä
yhdessä, sillä he ovat mieleltään liian erilaisia. Lapsi on halullinen
ja vapaa, orja haluttoman väkinäinen. Lapsi elää uskossa, orja teoissa.
Tästäkin huomaamme, ettei kukaan voi pelastua tekojen perusteella. Hänen
on ennen tekoja oltava autuas ja sen jälkeen tehdään tekoja vapaasti ja
ilmaiseksi, Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen hyödyksi, rangaistusta
pelkäämättä ja palkkaa pyytämättä. Usein on sanottu, että usko ennen ja
ilman mitään tekoja tekee meistä lapsia. Mutta jos se tekee lapsiksi, se
tekee myös perillisiksi, sillä lapsi on perillinen.
Jos minulla siis jo on perintö omanani, kuinka minä sen vielä voisin
ansaita teoilla? Eihän lainkaan sovi yksiin, että vaikka perintö olisi
annettu sulasta armosta, sitä siitä huolimatta pitäisi vielä etsiä, ja
että se saataisiin tekojen ja ansion perusteella, aivan kuin sitä ei
vielä olisikaan annettu. Perintö on yksinkertaisesti iankaikkinen
autuus.
Olen usein sanonut, että kristityllä on jo kaikki tyynni kasteen ja
uskon kautta. Hänelle annetaan kaikki samalla kertaa. Hän ei kuitenkaan
vielä näe sitä, vaan hänellä on se uskossa tämän kurjan elämän tähden.
Emmehän me täällä voisi kestää sitä, että näin suuri aarre jo kävisi
ilmeiseksi.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna, 7.6.2016, rakkaudella Mummi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti