Kuulin niin uskomattoman pienen tarinan, että minun on tänään jaettava se kanssasi, rakas Lukijani:
Ystäväni kutoi kolmivuotiaalle lapsenlapselleen Ainolle siililapaset ja vei ne hänelle viemisinä kun meni lasta katsomaan. Aino ihastui siililapasiinsa. Hän leikki niiden kanssa. Leinevätkö ne nukkuneetkin Ainon vieressä, lapaset olivat hänelle kovin rakkaat. Aino antoi niille nimetkin, toinen oli Aino ja toinen Eeva.
Sitten perhe lähti markkinoille. Tori oli täynnä väkeä. Oli lämmin. Lapasia ei tarvinnut pukea päälle, mutta mukaan ne piti ottaa. Markkinoilla oli kivaa, mutta sitten tuli suuri suru, kun kotona huomattiin, että Eeva oli pudonnut ihmisvilinään. Aino itki sydäntäsärkevästi. Uni ei tullut. Yhdessä perhe rukoili, että Taivaanisä pitäisi huolta siililapasesta,ja että se löytyisi. Sitten äiti keksi soittaa mummolle, että hän kutoo uuden lapasen Eevan näköisen. Vasta sitten, kun mummo lupasi lapasen kutoa, lapsi nukahti.
Äiti pani paikallislehteen ilmoituksen: "Ainolta on pudonnut torille siililapanen, jonka nimi on Eeva. Aino ikävöi lapastaan." Ainossa heräsi toivo. Hän tyynnytteli itseään monta kertaa päivässä: "Kyllä Taivaanisä pitää huolta Eevasta ja minä saan sen takaisin."
Tarkkasilmäinen täti löysi siililapasen torilta ja nosti sen kaiteen päälle. Kun hän luki ilmoituksen lehdestä, hän soitti heti äidille ja sanoi: "Minä menen katsomaan, onko lapanen vielä kaiteella ja vien sen sitten Prisman infoon." Vielä samana päivänä Aino sai Eevan syliinsä. Hän rutisti sitä hellästi ja sanoi: "Minä tiesin, että se löytyy!"
Tänä aamuna, 4.10.2014, rakkaudella Mummi
2 kommenttia:
Ihana että lapanen löytyi.
Rukous auttaa. ♥ ♥
Rakas Sylvi, tässä nähdään, että lapsi uskoo lapasen löytyvän, kun sitä on rukoiltu perheen voimin. Siinäkö ilmenee se lapsen usko, johon Jeesus meitä kehoittaa? Mummi
Lähetä kommentti