Rakas Lähimmäiseni, herään kello kaksi virkeänä. Sinua ajttelen, rakas kanssakulkijani ja rukoilen Sinulle Jumalan siunaaavaa läsnäoloa alkavaan viikkoosi!
Huoneeni on pilkkopimeä, mutta komia täysikuu valaisee yömaisemaa. On hiljaista. Kaikki ovat jo ehtineet koteihinsa nukkumaan. Kiitos, Isä, yön levosta! Kiitos eilisestä lepopäivästä, jolloin saimme levätä Sinun armo-hoidossasi ehtoollisella la iloiten ylistää Sinua, Jumalamme, pelastuksen lahjasta!
Martti Luther on valinnut tänään kolmannen käskyn: "Muista pyhittää lepopäivä". Nautitaan mannaa maanantaina:
2. Moos. 20:8
Muista pyhittää lepopäivä. Todellista hengellistä lepopäivää vietämme
silloin, kun sydän viettää sitä. Se on tämän käskyn pääasia ja koskee
koko ihmistä. Vertauskuvan tästä Kristus on antanut meille maatessaan
haudassa. Siinä hän piti lepopäivän oikein. Hän lepäsi rauhassa ja
pidättyi kaikista teoista.
Oikean hengellisen lepopäivän viettäjän on oltava kokonaan kuollut
Kristuksen kanssa. Kukaan ei voi pitää lepopäivää oikein, ellei ole
täysin kuollut. Oikeaa lepopäivää me alamme täällä viettää, kun vanha
ihmisemme lakkaa kaikista omista teoistaan, haluistaan ja himoistaan.
Kaikkien niiden on oltava kuolleita oikeana hengellisenä lepopäivänä.
Kaiken meissä olevan on oltava jumalallista, niin kuin pyhä Paavali
sanoo: Minä olen lain kautta kuollut pois laista elääkseni Jumalalle.
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä,
vaan Kristus elää minussa; ja minkä minä nyt elän lihassa, sen minä elän
Jumalan Pojan uskossa.
Tämä on kristittyjen oikeaa lepopäivän pyhittämistä. Näin eläessämme
tiedämme sen olevan mieluista Jumalalle. Saan olla vakuuttunut siitä,
että mitä teenkin, sen Jumala vaikuttaa minussa. Tällaiset ovat
hengellisen lepopäivän oikeita tekoja, jotka kumpuavat uskosta,
kuuliaisuudesta Jumalaa kohtaan ja hänen käskyjensä noudattamisesta.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)
Tänä aamuna,, 8.8.2016, rakkaudella Mummi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti