Metsäntyttö kommentoi eilen Juha Vähäsarjan tekstiä sotatilasta jossa Jeesuksen seuraajatkin elävät. Väsymme ja vajoamme ongelmiimme. Emme muista, että Jeesus Kristus nostaa meidät ylös masennuksen suosta. Sinne ei kannata jäädä makaamaan. Eilen illalla luin Hiljaisuuden rukouksia. Löysin sieltä tähän sopivan rukouksen. Rukoillaan nyt yhdessä:
"
Me emme näe tietä, mutta sinä, Herra, näet. Sinä olet sanonut, että jopa viimeisten aikojen koetuksissa, jotka voisivat olla lähes ylivoimaisia, me saamme nostaa päämme ja katsoa sinun voimaasi ja kirkkauteesi, kun sinä tulet. Meidän vapautuksemme päivä on lähellä. Kiitos,että vapautuksen lupaus koskee myös jokaista yksityistä ihmistä hänen levottomuudessaan ja heikkoudessaan joka hetki. Kiitos, että valtakuntasi on täydellisenä toteutuva jokaisessa meissä, koko Kirkossasi. Taivas ja maa katoavat, mutta sinun sanasi eivät koskaan katoa. Kiitos, Herra, että tämä varmuus on meidän turvamme ja ilomme nyt ja iankaikkisesti. Aamen.
Tänä aamuna, 11.3.2015, rakkaudella Mummi
4 kommenttia:
Siitä muistutan itseäni, että Hän on luvannut olla meidän kanssamme joka päivä. Silloinkin kun ei siltä tunnu. Ja toinen juttu, jonka yritän pitää mielessäni on, että päämäärä pysyisi mielessä. Metsäntyttö
Kiitos rukouksesta. Tätä rukousta tarvitsin juuri tänään. Siunausta sinulle.
Rakkaat metsäntyttö ja Sylvi, muistutetaan toisiamme, jos tuppaa unohtumaan. Hyvä, että Herra ohjasi silmiini tämän rukouksen. Ihmeellistä johdatusta! Kiitos Herra! Mummi
Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan sitä kuvaa kukasta, kunhan aika koittaa:)
Lähetä kommentti