Aarteemme Jeesuksessa Kristuksessa!

Rakas Lähimmäiseni, tänään alkaa jouluvikko, kolme päivää jouluun. Tule, Jeesus, Joulun Herra, jokaiseen kaipaavaan sydämeen! Sinä voit vapauttaa meidät väsyneet ihmiset kaikista vankiloistamme! Sinä haluat vapauttaa meidät kristityn vapauteen tänä päivänä. Tule, Jeesus, Vapahtajani, pese sydämeni mahan vuotaneella verelläsi puhtaaksi kaikista synneistä ja kaikesta pahasta, anna minulle Sinun joulurauhasi!
Martti Luther avaa meille Jumalan aarretta Jeesuksessa Kristuksessa. Nautiaan mannaa maanantaina. Jeesus siunaa Sinun joulusi! rakkaudella Mummi.

Gal.5.5.
Me odotamme uskosta vanhurskauden toivoa Hengen kautta. Tämä
raamatunkohta opettaa siis selvästi, ettei laki eivätkä teot tuo
vanhurskautta ja lohdutusta. Sen tekee Henki uskon kautta Kristukseen.
Värisyttävän ahdingon keskellä hän tekee eläväksi toivon, joka kestää ja
voittaa onnettomuuden. Tosihurskailla ei koko maailmassa ole mitään sen
rakkaampaa ja kalliimpaa kuin tämä oppi. Sen käsitettyään he tietävät
sen, mitä muu maailma ei tiedä. Synti, kuolema ja muut sekä ulkonaiset
että hengelliset vahingot ja onnettomuudet kääntyvät valituille
parhaaksi.

He tietävät vielä enemmänkin. Jumala on kaikkein lähinnä silloin kun hän
näyttää kauimmaksi väistyneeltä ja hän on silloin aivan erikoisesti
laupias Vapahtaja, kun hän näyttää ankarimmin vihastuvan, murehduttavan
ja hukuttavan. Juuri silloin kun he syvimmin tuntevat synnin ja kuoleman
kauhuja, he tietävät omistavansa sen iankaikkisen vanhurskauden, jota he
toivossa odottavat ehdottoman varmana, taivaisiin talletettuna
omaisuutenaan. He tietävät olevansa kaiken herroja silloin, kun he ovat
kaikessa köyhää köyhempiä. Onhan kirjoitettu: Mitään omistamatta, mutta
kuitenkin omistaen kaiken (2. Kor. 6:10).

Tätä Raamattu sanoo lohdutuksen käsittämiseksi toivossa. Mutta sitä
taitoa ei opita ilman usein uusiutuvia ja kovia kiusauksia.

(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)