Tule sydämeeni, joulun Herra!

Rakas Lähimmäiseni, tänä aamun huurteiset koivut juhlistavat lumisen maisemani. Tumma taivas  muistuttaa Jumalan suuruudesta ja Hänen huolenpidostaan meistä hauraista ihmisistä. Kiitos, Isä yön levosta! Kiitos, että kuljet kanssamme tämän päivän matkan! Valmista meitä todelliseen jouluun! Muistuta meille, Jeesus Kristus on ainoa pelastuksemme. Tule, Herra Jeesus!

Liitän tähän Martti Lutherin suoria sanoja tukittavaksemme:

Mark. 1:15
Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Parannus on siis se, että
ihminen tietää ja sydämestään tunnustaa olevansa synnissä siinnyt ja
syntynyt ja täten luonnostaan vihan lapsi ja iäisen kadotuksen
ansainnut. Hän tunnustaa, että kaikki teot ovat tässä mitättömiä ja
tekevät asian vain pahemmaksi, kun niillä pyritään toteuttamaan sitä,
mikä kuuluu yksin Kristukselle, ainoalle Jumalan ja ihmisten väliselle
sovittajalle, jonka kautta meillä on anteeksiantamus. Muulla tavoin et
koskaan pääse vapaaksi synnistä, vaikka kiduttaisit itsesi kuoliaaksi.

Tässä on kysymys syntien anteeksiantamuksesta eikä syntien maksamisesta,
lahjasta eikä ansiosta. Minä köyhä en voi maksaa enkä ansaita sitä,
minkä Jumala lahjoittaa minulle sulasta armosta Kristuksen tähden. Oikea
parannus on siis sitä, että uskon Jumalan sanan, joka näyttää minun
olevan Jumalan edessä kirottu syntinen, ja sydämestäni kauhistun sitä,
että olen ollut Jumalalle kovakorvainen ja etten koskaan ole pitänyt
arvossa enkä tutkinut hänen käskyjään, saati sitten täyttänyt suurinta
tai pienintä niistä! Oikeassa parannuksessa en kuitenkaan jää
epätoivoon, vaan annan johdattaa itseni Kristuksen luo etsimään häneltä
armoa ja apua ja lujasti uskon sen löytäväni.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 15.12.2015, rakkaudella Mummi.