maanantai 7. joulukuuta 2015

Vapaudesta kiitos!

Rakas Lähimmäiseni, olemme saaneet juhlia itsenäistä Isänmaata eilen! Oli hyvä ja kiitollinen mieli yksinkin seurata linnan juhlia. Siellä näytti olleen vapaa ja onnellinen tunnelma! Harmi vain, kun katkerat, kateelliset suomalaiset pilasivat juhlamielen riehumisillaan. Eivätkö he ymmärrä, kuinka tärkeä asia maamme itsenäisyys on? Sitä kannattaa juhlia kerran vuodessa!

Löysin hyvän mannan Martti Lutherilta. Liitän sen tähän maanantain evääksi. Ole Jeesuksen armohoidossa, rakas Lähimmäiseni, ja iloitse vapaudestasi! Jumala on meitä siinä auttanut!

Joh. 12:26
Jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Tällaisin
sanoin Herra tahtoo kehottaa ja opettaa meitä. Vaikka meidän olisi koko
elinaikamme taisteltava ja kärsittävä sitä, että kaikki riehuu ja pauhaa
meitä vastaan, tietäkäämme, ettei se tapahdu meidän tähtemme vaan
Jumalan tähden. Sota ei ole meidän, vaan hänen. Me olemme hänen
palveluksessaan. Voimme olla siksi sitäkin vakuuttuneempia siitä, ettei
hän hylkää meitä. Hän opettaa ja auttaa meitä uskollisesti, niin ettemme
tee työtä turhaan, vaan hän saa meidän kauttamme ihanan voiton.

Hän tosin voisi sormen viittauksella tai sanalla voittaa perkeleen ja
musertaa hänen raivonsa. Siitä huolimatta hän tahtoo käyttää meitä tässä
työssään. Tällä tavoin hän pilkkaa tuota ylpeää, väkevää henkeä
panemalla häntä vastaan taistelemaan tällaisen heikon ja hauraan
välineen, joka on perkeleen rinnalla kuin kipinä myrskyssä. Yhdellä
henkäyksellä se näyttäisi sammuvan. Herra tahtoo kuitenkin voittaa
käyttämällä heikkoa välinettä ja osoittaa, että hän meidän kauttamme
vallitsee tuota ylpeää vihollista.

Perkele närkästyy siitä, että Jumala panee häntä vastaan näin
kelvottoman välineen. Siksi hän karkaa kimppuumme mitä kauheimmin,
musertaakseen meidät kuin saviastian. Olkaamme siis Jumalan sanan
voimassa varustautuneita tällaisia hyökkäyksiä torjumaan tietäen, että
sota on Jumalan.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

Tänä aamuna, 7.12.2015, rakkaudella Mummi.

Ps. Kiitos, Erik, kuvasta!



Ei kommentteja: