Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa.

Rakas Lähimmäiseni, herään kello kolme sunnuntaiaamuun. Melkein täysikuu katsoo suoraan silmiini etelätaivaalla. Syvänsininen taivas on kirkas, vailla pilviä. Idässä jo aamu sarastaa. Herra antakoon meille rauhallisen lepopäivän!

Tämän sunnuntain aihe on uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Jokapäiväinen elämä Jeesuksen seurassa, seurakuntayhteys, sanan kuuleminen ja ehtoollinen, antavat meille halun ja valmiuden Jumalan lahjojen hoitamiseen. Yksi lahja on Jeesuksesta todistaminen Jeesuksen Herraksi tunnustaminen. Jeesuksen rakkaus on liikkellepaneva voima! Jeesus sen antaa vaikka ryövärille ristinpuussa. Nautitaan mannaa:

Luuk. 23:42
Herra, muista minua, kun tulet valtakuntaasi. Muut pitävät Jeesusta
jumalattomana, mutta ryöväri sanoo häntä Herraksi, sanoo hänellä olevan
valtakunnan ja rukoilee häntä muistamaan häntä, kun hän tulee
valtakuntaansa. Tämähän on verraton usko ja tunnustus, kun muutoin koko
maailma ei pidä Kristusta minäkään. Juuri näin kristikunta pidetään
voimassa. Se on Jumalan työtä.

Kun juutalaiset ja pakanat ristiinnaulitsevat Kristuksen ja pilkkaavat
häntä ja opetuslapset hylkäävät hänet, silloin Jumala kutsuu ryövärin.
Samoin hän tahtoo vielä nytkin hoitaa seurakuntaansa. Vaikka kaikki
luopuvat Kristuksesta, kuningas, piispat, maan mahtavimmat ja
oppineimmat, Jumala tahtoo kuitenkin varjella sitä vähäistä joukkoa,
jolla on hänen Henkensä ja joka tunnustaa häntä maailmalle. Tämä on siis
koko kristikunnan lohdutuksena ja esikuvana.

Jumala ei tahdo antaa uskon Kristukseen eikä tunnustuksen hävitä.
Elleivät opetuslapset tahdo tunnustaa häntä, on pahantekijän astuttava
esiin opettamaan muita ihmisiä, minä häntä on pidettävä ja kuinka hän
antaa ihmisille lohdutuksen. Herra, Jumalamme, ei todellakaan tahdo
jättää Kristusta vaille tunnustajia, vaikka semmoisena olisi vain rosvo
hirsipuussa tai murhaaja mestauspölkyllä.
(Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille)

"Koska meillä siis veljet, on luja kuottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa kautta, ja koska meillä on  "suuri pappi Jumalan huoneen halltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtalla vedellä pestynä, pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän on uskollinen. Ja valvokaa toinen toistanne rohkaisuksi toisillenne rakkauteen ja hyviin tekoihin. Älkäämme jättäkö omaa seurakuntakokoustanne, niinkuin muutamien on tapana, vaan kunnioittakaamme toisiamme sitä enemmän , kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän." Hebreal.10: 19-25.

Tänä aamuna, 2.8.2015, rakkaudella Mummi.